Hiitolanjoen vapauttaminen vaelluskalakannoille

Oteranille urakkavoitto Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön hankkeesta Kangaskosken voimalaitoksen lakkauttaminen. Hanke on osa suurempaa kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on entisöidä itärajalla virtaava Hiitolanjoki kuohumaan vapaana ja sen myötä elävöittää maamme luontaista järvilohikantaa. Alla pääset tutustumaan tähän mielenkiintoiseen hankkeeseen tarkemmin. 

Kutupaikan kutsu

Tiedätkö, mikä on Saimaannorppaakin uhanalaisempi kotimainen laji? Sukelletaan pinnan alle: sieltä löytyy äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu järvilohi. Kutujokien kahlitsemisen johdosta järvilohi on nykyään lähes täysin viljelyn ja istutusten varassa. Ainoastaan Laatokan järvilohi on lisääntynyt luontaisesti Suomen puolelle ulottuvassa Hiitolanjoessa. Joesta valtaosa on rajan toisella puolen Venäjällä, mutta kutupaikan kutsu vetää hyvin kutupaikkatietoista järvilohta yläjuoksulle Suomen puolelle. Laatokasta Suomen puolelle nousee kutemaan tällä hetkellä vain muutamia kymmeniä lohikaloja vuodessa: kalojen kulun estävät yläjuoksulla sijaitsevat voimalat patoineen. Suurin osa potentiaalisista kutupaikoista jää käyttämättä kalojen ollessa estyneitä pääsemään niiden äärelle.

Kolme uutta vapaana virtaavaa koskea vuoteen 2024 mennessä

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö on tehnyt viime vuosina systemaattista työtä Hiitolanjoen vapauttamiseksi ja kutupaikkojen kunnostamiseksi edistämään järvilohen luonnonvaraista lisääntymistä. Parhaillaan päästään näkyvimmän osan äärelle: olemme juuri aloittaneet urakoitsijana ensimmäisen työstettävän voimalaitoksen ennallistajana. Itse laitosrakennus on suojeltu, mutta sen yhteydessä oleva pato tullaan purkamaan ja näin tehden koski ennallistamaan luontaiseen olotilaansa. Ensi vuonna sama on edessä Lahnasenkosken ja 2023 Ritakosken voimalaitoksilla. Vapautettavat koskiosiot tulevat yhdessä olemassa olevien kanssa muodostamaan eteläisen Suomen mittapuulla poikkeuksellisen upean vapaana kuohuvan koskireitin. Ennallistamishankkeen odotetaan vakiinnuttavan luonnonvaraisen järvilohen paikan Suomen lajistossa sekä moninkertaistamaan Hiitolanjoen Suomenpuoleisen osan nykyisen lohikalatuotannon. Kalakannan voimistuessa Hiitolanjoesta povataan Suomen merkittävintä järvilohijokea, joka on vetovoimainen matkailijoille ja retkeilijöille.

Lisää tietoa aiheesta sekä kuva- ja videomateriaalia paikan päältä löydät tästä Yle-uutisten tuoreesta artikkelista.

Tutustu myös Hiitolanjoen upeisiin kotisivuihin, josta löydät lisätietoa hankekokonaisuudesta.

Koukkuleuat kojamot – nappaa talteen järvilohitietämyksen kiinnostavimmat knopit

Syksyn lähestyessä Laatokan järvilohet matkaavat reilun 50 kilometrin matkan päästäkseen kutemaan. Arvokkaita mätiä ja maitia ei lasketa mihin tahansa rantakaislikkoon, vaan kutupaikan kriteerit ovat korkeat: joen pohjan, syvyyden, virtauksen ja sijainnin tulee olla juuri oikeat. Parinvalinnassa koiraiden nahistelu ja nokittelu kuuluu asiaan, ja siihen on järvilohikoiraalla eli kojamolla patenttiratkaisu: kasvata koukkuleuka. Isolla leualla ja ärhäkkäällä asenteella hätistät kilpakumppanit loitommalle ja varmistat oman strategisen sijaintisi naaraaseen nähden tämän laskiessa mätinsä – 1000-2000 mätimunaa – tarkkaan valitsemaansa paikkaan. Nyt tarkkana! Äkkiä takavasemmalta paikalle ennen muita ja maiti munien päälle. Hedelmöitys on tapahtunut, sukua on jatkettu.

Kun jännittävin osuus on ohi, kojamon leuka on tehnyt tehtävänsä ja sitä ei enää tarvita. Surkastukoot. Toinen asia, mikä sekä naaras- että koiraslohilta katoaa kudun jälkeen on ruokahalu. Kalat eivät välttämättä syö mitään koko kutukesänä tai edes seuraavana talvena. Monet lohet kuolevatkin pian kudun jälkeen. Herää kysymys, elävätkö ne kuteakseen. Ainakin kutevat elääkseen, se on selvä.

Mätimunat sen sijaan kehittyvät talven yli pohjasoran suojissa ja ovat yllättävän älykkäitä kuten luonto yleensäkin: munat kykenevät aistimaan mahdollisten petojen läsnäolon sekä veden oikean lämpötilan kuoriutumisajankohtaansa ajatellen. Munista jäljelle jääneet poikaset kuorituvat keväällä. Seuraavaan syksyyn mennessä lasketuista tuhatlukuisista munista poikasista on jäljellä enää viitisen prosenttia. Luonnonvalinta pitää huolen lajin elinvoimaisuudesta. Muutamia vuosia joessa vietettyään ne lähtevät jokea edemmäs kalaan – järveen kasvamaan. Kunnes kuulevat kutupaikan kutsun ja palaavat taas.